Heippa. Mulla olisi nyt aika isoja uutisia. Tää on ollut mulle hyvin vaikea valinta, mutta tuntuu kuitenkin parhaalta. Lopetan Sara's-blogin pitämisen. Musta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että bloggaaminen ei enää anna mulle niin paljoa kuin se ennen antoi enkä nauti tästä enää niin paljoa. Voi olla, että palaan joku päivä, mutta tällä hetkellä päätös on kuitenkin lopettaminen, ei tauolle jääminen.
Moni varmaan ajattelee, että tuo Afrikassa asuminen ja sieltä takaisin tuleminen teki tämän päätöksen - ei ihan, mutta kyllähän tuokin tähän vaikutti. Ei sieltä Tansaniasta tullut takaisin sama Sara, joka sinne viitisen viikkoa sitten lähti. Kuukausi Moshissa oli elämäni upein ja onnellisin. Olen menossa takaisin Tansaniaan heti kun pystyn.
Joka tapauksessa, mietintä bloggaamisen lopettamisesta on pyörinyt mielessä jo useamman kuukauden ja nyt mulla on vihdoin rohkeus tehdä tämä. Laitan kuitenkin tähän loppuun vielä joitain kuvia Tansaniasta, mutta ne jäävätkin viimeisiksi. Jätän blogin (ja myös kommentoinnin) avoimeksi, eli tätä voi edelleen lukea ja jos joku päivä päätän jatkaa, palaan tänne samaan osoitteeseen. Mutta ei hirveästi kannata odotella. Mulla oli kuitenkin blogin kanssa hyvät yli viisi vuotta!
Moi. Oon laiminlyönyt blogia tosi pahasti viime aikoina, oon pahoillani siitä - mutta on ollut todella paljon muut asiat mielessä. Tänään kuitenkin on aika astua taas lentokoneeseen ja suunnata kohti Suomea.. En oo varmaan ikinä itkenyt näin paljoa! Oon ihan säälittävä, mutta en todellakaan haluaisi lähteä. Mut heittää lentokentälle ehkäpä maailman ihanin ihminen ja odottelen tässä juuri, että hän tulisi hakemaan minut. Tulee olemaan niiin vaikeaa sanoa heipat. Pakko selvitä! Uskon, että pääsen enemmän blogiin taas messiin kun palaan Suomeen, kun ei mulla siellä mitään muutakaan tekemistä kuitenkaan ole.
Jambooo, long time no see! Ajattelin vaan tulla nopeasti kertomaan, että ihan hengissä sitä vielä ollaan. Menee oikeastaan paremmin kuin hyvin. En ole paljoa kerinnyt enkä jaksanut istua koneella enkä ihan hirveästi kotonakaan ole ollut. En oo myöskään jaksanut käydä juurikaan mitään kuvia läpi, mutta koitan ensi viikolla vähän tsempata. Meillä on nyt grillijuhlat ja lähdetään kohta Moshin yöelämään.
Huomenna aamulla on lähtö safariretkelle, missä olenkin neljän päivän verran. Kolme yötä teltassa savannilla leijonien keskellä prinsessalle, jes :D Mennään ensin Lake Manyaralle, sitten kahdeksi päiväksi Serengetiin ja sitten vielä Ngorongoroon. Maanantaina palailen sieltä takaisin Moshiin, yritän sitten vaikka taas blogata jotain, mutta en lupaa mitään. Mutta ymmärtänette varmaan, että mulla on täällä muutakin tekemistä kuin istua koneella - etenkin kun oon kuolettavan ihastunut... Haha. Saatan muuttaa Tansaniaan ja mennä sittenkin naimisiin.
Pitäkää kivaa, missä ikinä olettekaan, koitan tsempata blogin kanssa jatkossa! :)
ps. If you can't climb Kilimanjaro, drink it. Mä en lähde tällä reissulla edes kokeilemaan Kilin valloittamista (ei aikaa, ei rahaa), mutta viisi tyyppiä näistä meidän suomalaisista tuli sieltä juuri eilen takaisin ja kaikki saavuttivat huipun, the roof of Africa!
Viime viikolla en tehnyt paljoa mitään ihmeellistä eikä mulla ole juurikaan kuvia. Täällä alkaa olla jo vähän sama fiilis kun jossain Helsingissä, en mä kotikaupungissani jaksa koko aikaa kantaa kameraa kaulassa ja kuvailla kaikkea (vaikka Helsinkihän ei ikinä oikeesti ole ollut mun kotikaupunkini :D). Eli mulla on Moshissa jo todella kotoisa fiilis! Oon ollut täällä nyt about 2,5 viikkoa ja tavallaan tuntuu siltä, että olisin ollut täällä aina. Mutta kuitenkin tuntuu siltä, että vastahan mä tulin, enkä todellakaan halua lähteä.
Olin viime viikolla lähes joka päivä töissä ja iltapäivisin oon käynyt paljon salilla. Kaupungilla on tullut pyörittyä ja kavereiden - niin näiden muiden vapaaehtoisten kuin paikallistenkin - kanssa hengattua vähän siellä sun täällä. Kahviloissa, baareissa ja Moshin yliopistollakin useampana iltana :D Mutta kuten jo sanoin, kuvia ei ole paljoa tullut räpsittyä ja lähinnä perjantailta on muutama kuva, jotka voisin nyt iskeä blogiin.
Perjantaina aamulla näytin näin hehkeältä, mutta argh muakin ärsyttää noi rintsikanrajat :D En kuitenkaan ollut matkalla töihin...
Vaan St. Joseph -sairaalaan leikkimään sairaanhoitajaopiskelijaa! :D Dr. Sara palveluksessanne. Olin varmaan tosi professionaalin näköinen kun kuljin Pirson (joka on ollut tuolla jo pari kuukautta harjoittelussa) perässä hoitsu-univormussani ja käänsin pääni aina pois kun näin jotain ällöä. Olin lähinnä synnytysosastolla, mutta käväistiin myös yleisosastolla ja jossain haavanhoitohuoneessa tsiigailemassa. Ensimmäinen asia, minkä näin, oli täysin alaston nainen synnyttämässä. Nice. Mutta vauva oli söpö.
Tää on eri vauva, mutta hemmetin söpö silti ja ihan vastasyntynyt. Mua pelotti pitää sitä sylissä, kun se oli niin pieni ja sehän voi mennä vaikka rikki!
"Rankan" työpäivän jälkeen suunnattiin Pirson kanssa kaupungille ja mentiin Union Cafeeseen pizzalle (vaihteeksi).
Yhdessä vaiheessa Pirso totesi, että mennäänkö johonkin kauneushoitolaan ja mä sanoin että hei tossa nurkan takana bussiasemalla tehdään pedikyyrejä...
Ja sittenhän me mentiin ja otettiin siinä ulkona, bussiaseman laidalla pedikyyrit :D Ja maksoi vaan 5000 shillinkiä eli n. 2,5e! Pinkit on mun varpaat ja siniset Pirson. Kävin tosin tänään ottamassa uuden pedikyyrin, kyllästyin jo noihin pinkkeihin. Mulla oli oikein hyvää seuraakin, kaksi miestä :D Keräsihän se hieman katseita, kun miehille tehtiin pedikyyriä, etenkin kun toinen heistä on paikallinen julkkis. :D
Semmoista. Lauantailta tulee varmaan huomenissa iso kasa kuvia, käytiin silloin maasai-kylässä. Lauantai-illan kuvat sen sijaan saavat jäädä jonnekin koneen syövereihin vaan mun silmille nähtäväksi :D
kaikki kuvat, paitsi viimeinen (c) Pirso
Tässä teille vielä etelä-afrikkalaista musaa!
ps. Kuinka moni yllättyy, jos kerron, että oon mennyt sekoittamaan pääni ja asiani aikamoisesti ja rakastumaan tansanialaiseen? :D
Moikka moi, mua ei olekaan vähään aikaan blogissa näkynyt, kun netti ei toiminut pariin päivään (Tansania<3) ja kiirettäkin on pitänyt. Edelleen myöskin rakastan olla täällä Moshissa! Palataan nyt hetkeksi ajassa viikko taaksepäin, viime viikon sunnuntaihin.
Tehtiin retki Tansanian ja Kenian rajalla sijaitsevalle Chala-nimiselle järvelle. Siellä on ollut ennen paljon krokotiileja, mutta 2002 joku krokotiili tappoi yhden naisen ja sen jälkeen kaikki krokot on yritetty hävittää. Varmuutta siitä, onko siellä oikeasti vielä niitä, ei tosin ole. Yksi meidän tansanialainen frendi, joka oli tavallaan meidän oppaana messissä, sanoi, että kaikki ne krokotiilit ovat Kenian puolella. :D Krokot varmaan tietääkin, missä kohtaa järveä menee raja. Mutta Kenian puolella me silti käytiin, onpahan nyt yksi uusi valtio lisää listassa!
Tuollakin oli ihan mielettömän kaunista ja vesi oli ihanan turkoosia ja todella kirkasta. Näyttänee enemmän merivedeltä, mutta ihan järvi tuo on. Chala on kraaterijärvi, eli joskus aikoinaan tuohon on iskenyt joku kraateri tms. ja siihen tuo sitten muodostui. Järveä ympäröivät kalliot ovat n. 100m korkeita.
Niin nättiä! Krokotiileja tosiaan ei näkynyt, ja yksi mun duunikaveri täällä kertoi, että oli joskus nähnyt Chalalla elefantin. Niitä mekään ei bongattu, mutta olin todella onnellinen, kun nähtiin muutama apina! Kuvia niistä en saanut, koska olin silloin itse uimassa. Mutta ne oli aivan ihania.
Polskimassa
Ei kai tällaisissa maisemissa voi olla kuin onnellinen :) Viihdyttiin tuolla monta tuntia, kun vaan istuttiin vedessä ja kalliolla ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä.
